Pakkasherra tulee kylään

Eilen illalla saavuimme lähes yhdeksäntuntisen junamatkan päätteeksi Meri-Lappiin joulunviettoon ja pohjoinen pallonpuolisko näytti välittömästi kylmän luonteensa. Yötä kohden pakkanen kiristyi ja paukutti nurkkia, nyt mittarin lukemat ovat laskeneet lähelle kolmeakymmentä. Mikäs tässä on sisällä ollessa, takkatuli ja lukuisat teekupposet lämmittävät ja riehakas pikkuveljeni juoksuttaa meitä milloin minkäkin leikin varjolla.  Tänään olemme pelanneet Afrikan tähteä ja Kimbleä, lisäksi olen esittänyt vampyyria ja zombieta ja saanut veljeni kirkumaan palosireenin tavoin.
Äiti arvostaa.

Ehdimme onneksi tavata myös mummoni, joka lähti tänään kotiinsa Tampereelle vietettyään viikon täällä. Pienellä mankumisella sain hänet ja äidin suostumaan kanssani samaan valokuvaan, sillä halusin niin kovasti sellaisen kolmen sukupolven naiset -henkisen otoksen meistä. Eipä niitä turhan montaa ole muutenkaan kun sukulaisia tulee aivan liian harvoin nähtyä.

Ulkona hiukset ja naama jäätyvät tuossa tuokiossa, joten sinne ei nyt tule turhanpäiten mentyä vaan yritämme saada ajan kulumaan sisällä tuvassa, saunomme, syömme ja rentoudumme. Aiemmin illalla taivas hehkui pinkin ja violetin sävyissä ja hanki narskui jäisenä askelten alla. Tarkenimme juuri ja juuri viedä pari herkkupalaa Luodille ja yritimme etsiä naapurinkin koiraa, mutta se oli tällä kertaa jossain muualla seikkailemassa.

Huomaan, että toppakintaille ja kunnollisille talvikengille olisi täällä käyttöä, mutta laukkuni täyttyi jo kahdesta paksusta villatakista ja hameesta ja hanskat minä unohdin. Onneksi äidiltä ja isäpuolelta voi lainata vaikka mitä, sillä täällä ei pärjää niillä naurettavilla rievuilla, joita me Helsingissä käytämme. Villakangastakki, polyesterisukkahousut ja hiutuneet neuleet ovat ihan yhtä tyhjän kanssa kun pakkasherra kolkuttelee ovea ja yrittää yöllä tulla viereen nukkumaan.

Kohta menemme taas saunaan ja sen jälkeen aion ottaa hieman väkevämmän tropin lämmikkeeksi. Uneksin jo äidin tekemästä riisipuurosta ja ihanasta kanelin tuoksusta, mutta ihan kohtahan niistäkin päästään nauttimaan. Joulu on taas, joulu on taas, kattila täynnä puuroo...